| Nimi: TV |
Kaupunki: Lahti |
Arvosana: 10 |
Pvm: 27.02.2013 |
| Kommentit Medilaserista: |
|
| |
Karvanaama, ikää 50+ ja näön korjaus on kummitellut mielessä jo vuosia, jollei peräti vuosikymmeniä. Surffailin asian tiimoilta vuosien varrella hyvinkin monilla sivuilla ja koitin lueskella näkönsä korjailleiden kokemuksia ja nyt sitten vihdoinkin aika tuntui sopivalta ja tekniikka sen verran kehittyneeltä että päätin itsekin vihdoin tehdä asialle jotain.
Ihan ensimmäiseksi laitoin Lahden Medilaserille sähköpostia ja kyselin joitain minua kiinnostavia asioita. Viestiin vastattiin hyvinkin nopeasti ja selkeästi. Kyselin myös SMILE-leikkauksesta, sen kun oletin olevan se millä kohdallani edetään - jos jollain... Tässä vaiheessa en tainnut vielä oikein ymmärtää mistään juuri mitään...
Aika esitutkimukseen varattiin ja siinä vaiheessa sain kuulla, että ennen esitutkimusta pitää olla ilman (pehmeitä) piilolinssejä kokonainen viikko. Minulla on aina ollut se ongelma, että en ole koskaan tullut sankojen kanssa (sekä töideni että harrastusteni takia) pätkääkään toimeen, joten valintani on ollut piilolinssit.
No, aika esitutkimukseen varattiin reilun viikon päähän ja sen jälkeen elettiin sovittu viikko sen mukaan, että piilareita ei käytetä. Esitutkimus tuli vastaan aikanaan ja siellä ensimmäinen kontakti oli hoitajaan. Hän teki omat tarkistuksensa kaikkiaan kolmella eri laitteella, mutta itse silmän pintaan niistä yksikään ei osunut. Tarkistettiin ainakin silmänpohja, verkkokalvo ja varmaan paljon muutakin, joista en sitten ymmärrä tuon taivaallista.
Sen jälkeen oli optikkona toimivan Mikko Nevalan vuoro. Hän vielä erikseen varmisti, että ”kai varmasti on eletty ilman piilareita mennyt viikko?”... Ajattelin silloin aikaisemmin, että vaikka en ideasta ”viikko-ilman-piilareita” pitänytkään, niin näkö on sen verran tärkeä asia, että tässä ei fuskata. Pysyin siis pyydetyissä rajoissa ja optikko silmiäni tarkistaessaan kertoikin, että kyse on siitä, että silmä jossain määrin mukautuu piilolinssiin, jonka seurauksena saadaan vääriä arvoja jos piilareita pitää päiviä ennen optikon tarkistusta. Taas tarkisteltiin silmiä, taaskaan en juurikaan asioista ymmärtänyt, mutta kaikki mitä kysyin, ”suomennettiin” minulle niin, että jonkin verran pääsin itsekin lopulta asioista perille.
Kertoilin, että halu olisi päästä eroon sekä silmälaseista, että vaivaksi taannoin tulleesta ikänäöstä. Tämä pyyntö muuttikin olettamaani leikkaustekniikkaa. Olin toki varautunut asiaan, onneksi olin etukäteen hakenut tietoa eri leikkaustekniikoista useiltakin eri tahoilta. Optikon tutkimuksen jälkeen arvot selvisivät: Miinusta noin -5:n ja -6:n välillä, lisäksi hajataittoakin jonkin verran. Verkkokalvossa jonkin verran harjannetta jonka poistaminen ei onnistu nyt ensimmäiseksi vastaan tulevalla operaatiolla. Se tehdään sitten myöhemmin ja samaan hintaan. (Wau!)
Leikkaustekniikaksi valikoitui kaikkien tutkimusten jälkeen ns. linssileikkaus. Linssileikkauksia ei juurikaan tehdä alle 45-vuotiaille, tällä leikkaustavallahan saadaan miinukset pois ja samalla päästään eroon ikänäkö-ongelmasta. Optikko kertoi, että linssileikkauksessa silmän oma mykiö murskataan ultraäänellä ja tilalle asetetaan kullekin potilaalle yksilöllisesti tehdyt silmän sisään asennettavat potilaan omille vahvuuksille tehdyt moniteholinssit. Kun tuosta murskaamisesta ensimmäisen kerran kerrottiin, tuli minulle mieleen ensimmäinen ”hetkinen...” Epäusko hiipi mieleen... (tosin täysin turhaan, kuten tulin myöhemmin huomanneeksi). En tiä huomasiko optikko hämmennykseni, kun saman tien kertoi, että leikkaava kirurgi on erittäin osaava, hän on tehnyt ko. leikkauksia kaikkiaan kuulemma noin 15 000 – 20 000 kappaletta noin 25 vuoden aikana. Tutkimukset optikon kanssa saatiin päätökseen ja sovittiin vielä erikseen juttutuokio leikkaavan kirurgin kanssa seuraavalle päivälle. Sain mukaani myös reseptit silmätippojen hakemista varten. Samalla kun hakee tipat, niin kannattaa apteekista ottaa mukaan samoin tein myös rulla ihoteippiä suojalinssien kiinnittämistä varten.
Seuraavana päivänä oli noin puolen tunnin mittainen juttutuokio leikkaavan kirurgin Hannu Penttilän kanssa. Hän varmisti saadut tulokset ja arvot. Tässä vaiheessa pitää korostaa, että joka ikisessä käänteessä ystävällinen henkilökunta vastasi jokaiseen kysymykseeni niin, että tällainen asioista ymmärtämätönkin tajusi suunnilleen mistä on kyse ja mikä on operaation kulku. Kaikki pisteet tästä, missään vaiheessa ei todellakaan tullut ”liukuhihnafiilistä”, pikemminkin päinvastoin. Sanoivat vielä, että he mieluummin pyrkivät ottamaan kaiken jokaisessa mahdollisessa käänteessä pikemminkin liian paljon varman päälle, kuin että asiat jätettäisiin liian vähälle tutkimiselle ja tekemiselle. Lisäksi jonkinlaisena rauhoittavana anekdoottina ensimmäisestä tapaamisesta leikkaavan kirurgin Hannu Penttilän kanssa pitää mainita, että hänen kanssaan olisi riittänyt leppoisaa jutustelua milloin mistäkin asiasta varmaan vaikka koko päiväksi. Kyselin vielä lopuksi leikkauksen kestoajasta, ja vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: ”Noin seitsemän ja puoli minuuttia/silmä”. ?
Kirurgin tapaamisen jälkeen sovittiin leikkauspäivä tiistaille 19.2.2013, aika oli aamulla klo 9.00. Jälleen tuli vaatimus olla ennen leikkausta kolme päivää ilman piilareita eli sunnuntai, maanantai sekä tiistai ilman linssejä. Samoin mainittuina päivinä piti laittaa viidesti kortisoni tippaa (Oftan Dexa-Chlora) silmiin, myös leikkauspäivän aamuna vielä kerran tipat silmiin.
Vielä leikkausta edeltävänä iltana mietin kuitenkin että uskallanko... Kyse on sentään näkökyvystä... Tilannetta rauhoitti se, että leikkaava kirurgi omaa neljännesvuosisadan pituisen kokemuksen operaatioista, joten uskalsin kuitenkin lopulta luottaa hänen ammattitaitoonsa.
Leikkausaamuna saavuin paikan päälle pyydetysti aamulla yhdeksäksi. Homma aloitettiin silmätippojen laittamisella, niitä tuli kaikkiaan viittä eri laatua ja useamman kerran jokaisesta. Sen jälkeen hattu päähän, töppöset jalkaan ja sitten olikin jo vuorossa käynti leikkaussaliin. Istahdin pyydettyyn kallistettavaan tuoliin ja kohta operaation suorittava lääkärikin saapui saliin. Kasvoille laitettiin kangas jossa oli reikä silmän kohdalla, lääkäri vielä varmisti että ilma kiertää kankaan alla riittävästi.
Sen jälkeen pyydettiin vaan keskittämään katse edessä näkyvään kirkkaaseen valoon joka välillä hieman vaihtoi paikkaa silmän operoinnin edetessä, mutta aika helppoa siihen oli katseensa keskittää. Minkäänlaisia kipuja en missään vaiheessa tuntenut, tuntemuksia voisi kuvailla pikemminkin vaan silmässä havaittavasta hieman epämiellyttävästä tunteesta operaation edetessä. Se on kuitenkin hyvin kestettävissä, aika moni onkin verrannut tilannetta hammaslääkärissä käyntiin ja todennut, että hampaiden paikkaus on huomattavasti kivuliaampaa. Operaation edetessä leikkaava kirurgi jutteli leppoisasti mukavia, taisivat vaan kontrolloida, että ollaanko peitteen alla tolkuissa... ? Homma myös edistyi jouheasti, yllättävänkin nopeasti oli ensimmäinen silmä operoitu ja toinen otettiin saman tien työn alle. Edelleenkään ei pienintäkään kipua, operaatio eteni yhtä sujuvasti kuin ensimmäisenkin silmän kohdalla. Jo ennen kymmentä leikkaus oli suoritettu ja minä ulkona leikkaussalista, silmätippojen laittamisineen operaatio ei ollut siis kestänyt edes yhtä kokonaista tuntia! Ja jo leikkaussalista tullessani ulos oli ensimmäiset positiiviset merkit nähtävissä, suunta oli selvästi oikeaan päin, vaikka näkö olikin vielä hieman utuinen ja olo hieman pöpperöinen juuri suoritetun operaation jälkeen.
Vuorossa oli kahvikupposen ääressä suoritettu juttelu leikkauksessa avustaneen hoitajan kanssa. Sain siis ohjeita leikkauksen jälkeiseen aikaan sekä kupin mokkaa nenän eteen, kera konjakkilasillisen.
Sen jälkeen hoidettiin taloudelliset velvollisuudet, teipattiin muoviset suojalinssit ihoteipillä silmien päälle suojaksi. Näitä piti pitää koko leikkauspäivä ja sitä seuraava viikko aina öisin, jotta ei vahingossakaan hiero silmiään unissaan. Vielä kysyttiin tarvitsenko taksikyytiä mutta siihen ei omalla kohdallani ollut tarvetta, asuin muutaman sadan metrin päässä klinikasta, joten kävelymatka himaan ei tuottanut ongelmia.
Leikkauspäivä kotona meni nettiä selaten ja leffoja katsellen, mitään kipuja en missään vaiheessa edelleenkään tuntenut. Klinikalta soittivat seuraavana aamuna ja kuullessaan uutiset totesivat kaiken olevan niin kuin pitääkin ja toipumisen lähteneen hyvin käyntiin.
Seuraavana aamuna herätessäni ja ulos katsoessani oli huomattavissa pientä valon arkuutta silmissä, tosin tämä oli odotettavissakin. Samoin autolla ajaessa on havaittavissa pieniä halo-ilmiöitä (valokehiä) vastaantulevien autojen valoissa, tämäkin oli jo etukäteen tiedossa. Kummatkin mainitut ongelmat (?) kuitenkin katoavat kyllä ajan myötä. On joka tapauksessa hämmästyttävä tunne, kun nyt jo heti operaation jälkeen näkee paremmin kuin sankalaseilla ja yhtä hyvin kuin piilolinsseillä. Autolla kykenin ajamaan jo heti seuraavana päivänä, tämä lienee kuitenkin yksilöllistä sekä riippuvainen myös suoritettavasta leikkaustekniikasta. Leikkauksen jälkeen pitää muistaa myös laittaa kortisonitippoja silmiin kolmesti päivässä kaikkiaan kuukauden ajan.
Nyt on viikko leikkauksen suorittamisesta eikä edellä mainittuja haloja sekä valonarkuutta lukuun ottamatta mitään muita hämmästyksen aiheita ole ollut. Joillain potilailla ilmenneitä silmien kuivumisia, pääkipuja, hämäränäön heikentymisiä tai mitään muutakaan ongelmaa en ole huomannut. Valon arkuuskin hoituu aurinkolaseilla sikäli jos/kun tarvitsee.
Ensimmäinen kontrolli on kuukauden päästä leikkauksesta, seuraava puolen vuoden päästä. Ja puolen vuoden päästä voidaan vielä sipaista laserilla silmissä havaittu hienoinen hajataitto pois. Tähän asti siis kaikki on erittäin positiivista. Palaan asiaan uudelleen sitten kun hajataittokin on hoidettu.
|
|
